Feministisen nykyteatterin juuret ulottuvat Yhdysvaltoihin ja vuoteen 1963, jolloin teattereissa alettiin käsitellä yhteiskunnallisia epäkohtia myös naisten näkökulmasta. Aikakauden henkeen kuului kulttuurifeministinen ajattelu, joka painotti naisen erityisyyttä, joka näkyi esimerkiksi ranskalaisten feministien, kuten Hélène Cixousin ajattelussa.

Feministiseen teatteriin on vaikuttanut myös radikaalifeminismi, jossa naisten heikko yhteiskunnallinen asema johtui miesten seksuaalisesta valta-asemasta. Kolmas feministisen teatterin suunnannäyttäjä on ollut 1990-luvulla syntynyt postfeminismin aalto, jossa feminismi käsitetään aiempaa moniulotteisemmin, mutta silti valtasuhteiden pohjalta rakentuneena.

Modernin feministisen teatterin uranuurtajat

Yllä mainittujen suuntausten pohjalta naiset ovat perustaneet omia teattereitaan aina 1960-luvulta lähtien. Feministisissä teoksissa käsiteltiin naisten sosiaalista ja kulttuurista asemaa sekä kyseenalaistettiin vallitsevia valta-asetelmia.

Yhdysvalloissa kuuluisimpia näistä olivat muun muassa Women’s Experimental Theatre, New Cycle Theatre ja Emmatroupe. Näistä Emmatroupe halusi teoksissaan poistaa raiskauksen erotisoinnin ja keskittyi käsittelemään raiskatun sisäistä kärsimystä ja rohkeutta. New Cycle Theatre taas on pohtinut teoksissaan intimiteettiin, luottamukseen ja hellyyteen liittyviä monisyisiä teemoja.

Eurooppalainen feministinen teatteri

Feministinen teatteri tuli suosituksi vähitellen myös Euroopassa. Englannissa tunnettuja ovat olleet esimerkiksi Women’ Theatre Group, Monstrous Regiment ja Theatre of Black Women.
Esimerkiksi Women’s Theatre Group tuotti teoksia, jotka käsittelivät naiseuden näkökulmasta monia erilaisia kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia aiheita. Haluttiin tuottaa näytelmiä, joilla sekä oli yhteiskunnallinen arvo että joita myös suuri yleisö haluaisi nähdä.

Monstrous Regiment taas halusi toiminnallaan ottaa kantaa myös teatterin sisällä oleviin valta-asetelmiin. Ryhmän tavoitteena oli luoda teatteri, jossa päätökset ja kaikki työt tehtiin demokraattisesti ja yhdessä ilman sukupuolinormeja.

Theatre of Black Women taas halusi tuoda teoksissaan esiin mustien naisten kokemukset, ja heidän yhteiskunnallisen aseman esimerkiksi koulutuksessa.

Muutamia feministisen teatterin merkkiteoksia:

• Well of Horniness

1940-luvun tyylillä tehty murhamysteeri, jossa naiset esittivät kaikkia rooleja.

• Cloud Nine, Huippumimmit, Tytöistä parhaat

Nämä Churchilin kirjoittamat näytelmät liittyivät seksuaalisuuden ja sorron poliittisiin teemoihin.
Cloud Ninessa hyödynnettiin ristiinpukeutumista ja tuplarooleja kyseenalaistamaan sukupuolisuutta, rotua ja seksuaalisuutta. Näytelmässä tuodaan näkyviksi sukupuolikategorioiden keinotekoisia merkityksiä.
Churchill hyödynsi myös kieltä apunaan vieraannuttamalla katsojan olettamuksesta, kuinka menestyvä nainen mielikuvissa rakentuu. Näin hän esimerkiksi otti kantaa siihen, että nainen voi saavuttaa tasa-arvon ainoastaan taloudellisen menestyksen kautta. Myös myöhemmin 2000-luvulla Subrau käytti ristiinpukeutumista hyväksi drag king -esityksissään.

• Our Country’s Good ja The Love of the Nightingale

Nämä Wertenbakerin näytelmät halusivat nähdä teatterin naisia voimaannuttavana kanavana.
Our Country’s Goodissa rikolliset ja prostituoidut saavat mahdollisuuden uuteen elämään näytelmän teon kautta. Wertenbaker antoikin näytelmissään kaikkien syrjäytyneimmille äänen kertoa julmasta kohtelustaan ja sorrosta. The Love of the Nightingale oli taas naisnäkökulman kautta käsitelty kreikkalainen draama.

Tämän päivän feministinen teatteri

Tämän päivän feministinen teatteri pohjautuu feminismin “neljännen aallon” ajattelulle. Toisaalta, koska nykyistä kulttuuriamme hallitsee postmodernismi, jossa halutaan kyseenalaistaa kaikki suuret ideologiat, myöskin neljäs aalto käsitteenä on haluttu kyseenalaistaa.

Silti esimerkiksi Jennifer Baumgardner on kirjoittanut teoksessaan “F’em: Goo Goo, Gaga and Some Thoughts on Balls”, että vaikka neljännen aallon termiä ei olekaan virallisesti hyväksytty osana feminismiä, sitä voi kuitenkin käyttää, sillä nykyajan feministisiä ongelmia ei ole pysty ratkaisemaan ainoastaan aikaisempiin aaltoihin kuuluvien ajattelumallien pohjalta.

Feminismin käsitteen vaikeaselkoisuus ja jatkuva muutos kertoo myös siitä, kuinka vaikeaa feminististä teatteriakin terminä on määritellä. Vaikka maailma muuttuu ympärillämme, yksi ongelma säilyy silti valitettavan samana, nimittäin sukupuolten välinen epätasa-arvo. Tähän liittyvät kysymykset haastavat myös tämän päivän teatteriryhmät luomaan uusia, kantaaottavia feministisiä teoksia.

Suomalainen feministinen teatteri

Kansainväliset feminismin suuntaukset ovat näkyneet myös suomalaisessa teatterimaailmassa. 1960-luvun modernin vasemmistolaisuuden kautta syntynyt, naisen aseman esiin nostava teatteri on tänä päivänä muotoutunut postmoderniksi, naiseutta monipuolisemmin tulkitseviksi produktioiksi.